Keväällä tehdyt polttopuut ovat nyt kuivia ja valmiita antamaan lämpöä tulevaan talveen. Eikä mitään naulaista rakennusjätepuuta, pyh, eikä höttöisiä puolimätiä pökkelöitä. Ei ollenkaan! Minun pinossani on suurin osa kivasti pilkottua tulipesänmittaista koivua ja muutama viime syksynä tehty tuulenkaato-havupuu pätkittynä ja halottuna seassa.
Siitä onkin ollut pientä vääntöä, että kuinka kauan puiden on hyvä kuivua ennen kuin ne ovat polttokelpoisia. Okei, jos halot ovat miehen reiden paksuisia tai ranteenvahvoja ranganpätkiä ei ole halkaistu lainkaan, niin ne ehkä tarvitsevat ylivuotisen kuivatuksen. Mutta minä olen kyllä polttanut talvisin aina saman vuoden keväällä tehtyjä puita. Kun puut halkoo tarpeeksi pieniksi, kuivaa eteläseinällä ja huolehtii, että tuuli puhaltaa pinosta läpi, niin kyllä ne kuivuvat. Ja viimeistään kuivuuden kuulee polttaessa. Jos puu sihisee, niin se on märkää.
Kotitarvemetsuri 
Sarvesta härkää, sanasta miestä ja halon laadusta naista 😉