Sateisen synttäripäivän puolijuhlava ruoka

Kesälomalla tein sateisen synttäripäivän kunniaksi tällaisia kana-pekonirullia. Onnistui ihan mukavasti mökillä kaasu-uunissakin 🙂

800 g maustamattomia kanan rintafileitä

pekonipaketti (onkohan siinä 200-300g?)

Savuporo-Koskenlaskijaa puoli paketillista

Mausteita rypsiöljymarinaadiin savottaemännän periaatteella, eli ”Otetaan mitä on”.

Fileen keskelle pikkurillin vahvuinen pötkö Koskenlaskijaa, file rullataan ja rullan päälle rullataan siivu pekonia. Tarvittaessa voit pistää tikun rullan läpi, jotta pysyy hyvin kasassa. (muista poistaa tulitikusta raapaisupää äläkä vahingossakaan käytä mintunmakuisia hammastikkuja!)

Rullat ladotaan vuokaan vieretysten ja paistetaan 200 asteessa noin 20-25 min, kunnes ovat kauniin ruskeita. Kannattaa kääntää rullat kun paistoaikaa on kulunut noin 15 min, ja samalla lorauta kuohukermaa sekaan noin 1-1,5 dl.

Rullien kanssa meillä oli feta-rucola-jäävuori-tomaatti-kurkku-salaattia ja sellaisia kauniita rusettimakarooneja.

Löysin muutama vuosi sitten tämän reseptin -on tämän minun käsissä muuntunut- jostain lapsiperheiden lehdestä. Tämä ruoka on lasten mieleen.

Metsurin kesäloma (on ohi nyt)

Mansikoiden säilöminen on helppoa. PAITSI jos on tekemisissä metsämansikoiden kanssa. Tässä työn alla hillo, jossa on litra tavallisia Polka-mansikoita ja litra metsämansikoita. Äkkiseltään kuvittelin, että tulisi tosi hyvää hilloa. Vaan tulikin pistävää ja kitkerää ja esanssista. Mitä tapahtui? Tapahtui se sama kuin just eilen illalla metsämansikkamehun teossa: Ensin mehu on ihanaa ja makeaa, ja kohta se on kitkerää ja pahaa. Mitä tapahtui??

Miksi metsämansikka mua näin koettelee? Valutin mehun harson läpi, mutta siementen pois siivilöinti ei ole kitkeryyden avain. Lieko se on niin, että metsämansikka ei kestä kuumentamista? Seuraavaksi kokeilen mehun kylmäpuristamista sekä mansikoiden  soseuttamista. Tällaisia virityksiä ei saa säilymään kellarissa, mutta onneksi on nuo kaksi pakastinta 🙂

Koskapa tänä kesänä sateisia päiviä riittää, eikä ulkona tule turhia grillailtua, on aikaa tehdä uuniruokia. Tässä on Riistakanan alkutilanne. Olen metsästänyt lihatiskistä kokonaisen maustamattoman broilerin (hinta noin 7 e). Marinaadissa rypsiöljyä, aurinkokuivattuja tomaatteja, suolaa, sinappia, hunajaa, ropsaus grillimaustetta, iso valkosipulin kynsi ja täyskäsi tuoreita yrttejä. Ainakin tässä on rosmariinia, rakuunaa, timjamia, salviaa ja lipstikkaa. Sitten paistan uunivuuassa 225 C 20 min ilman kantta, sitten tunti 175 asteessa kannen alla. Paistamisen loppuvaiheessa on suotavaa hulauttaa mukaan desin verran kuohukermaa. Tästä riistakanasta tuli ihan ok-hyvää, mutta ensi kerralla laitan edellämainittujen mausteiden lisäksi vielä töpsäykset vahvaa currya, inkivääriä ja jos maustaminen lähtee ihan lapasesta, niin mustapippuriakin. Eli ei mitään less-is-more-humpuukia, vaan kaikkea paljon. Riistakanan idea tuli opiskeluaikana 90-luvun lopulla, kun ajattelin että olis kiva laittaa riistaruokaa, mutta eihän mulla mitään riistaa ollut. Resurssien vähyys lisää aina kuvittelukykyä, ja niin tuli laitettua tätä riistakanaa sitten. Tämä on oikein hyvää esim katajanmarjalla, rosmariinilla, valkosipulilla ja suolalla marinoituna. Paistinliemeen voi silloin laittaa vaikka pari rkl pihlajanmarjahilloa.