Päältä sytyttäminen on pätevä homma

Sanomalehti Kalevassa on keskusteltu ahkerasti tulen sytyttämisestä. Tässäpä kom-menttini siihen, että onko pesällisen päältä sytyttäminen pelleilyä vai ei.

Ensimmäisessä kuvassa on vuonna 2007 valmistuneeseen arinalliseen pönttöuuniin sytytetty pesällinen. Melko pieniä puita. Havupuuta ja koivua sekaisin. Alla vähän isompia känkkyröitä ja päällä pari pientä kalikkaa. Ylimpänä kaksi tuohenkiehkuraa ja paperinen rytätty karkkipussi. Syttyi kerrasta.

Kahdessa alimmaisessa kuvassa on tulet sytytetty noin vuonna 1917 valmistuneeseen arinattomaan pönttöuuniin. Ensimmäisessä kuvassa on sekapuuta ja toisessa kuvassa on puusepältä saatua koivua: pieniä kalikoita ja isoja leveitä sahauksia. Alimmaiseksi arinattomaan uuniin laitan aina kaksi puuta poikittain, jotta saan ilman kiertämään . Niiden päälle sitten melko väljästi isompaa puuta ja päälimmäiseksi pientä. Ensimmäisessä kuvassa sytykkeenä kananmunan kenno ja uunin edestä lakaistut puuroskat (lähti toisella tikulla). Toisessa sytykkeenä kaksi vessapaperirullan hylsyä ja nuhanenän niistopaperia (lähti kerrasta). Kerron sytykkeet sen vuoksi, että Kalevassa muutamat vääräleuat arvelivat, että pesällisen päälle pitää hulauttaa bensiiniä, jotta syttyisi. No ei tarvi. Sytytyksen ainoa pulma on se, että välillä on niin kova veto, että se meinaa puhaltaa pienen liekin sammuksiin. Joskus täytyy sytytyksen ajan pitää peltiä hetken pienemmällä, että on sytytysrauha. Niin ja miksi sitten sytyttää päältä? No siksi, että vanhaa uunia täytyy lämmittää hellästi, ei saa tulla liian kovia ja nopeita lämmönnousuja. Päältä sytytetty pesällinen palaa maltillisesti eikä tupsuta mustaa savua piipusta, vaan palaa puhtaammin. Iloisia pakkasia kaikille lämmittäjille!

.

Sanojen suvuista

Tämän päivän lapsille ”talli” taitaa tarkoittaa enemmän formulaa kuin hevosia ja ”täti” enemmän kaupan myyjää kuin äidin tai isän siskoa. Myyjiä riittää, mutta oikeita sukulaistätejä on harvassa.

Joulu on perheiden aikaa. Joulu on kova niille, joilla perhe on syystä tai toisesta sirpaleina maailman tuulissa. Perhe voi olla hajonnut tai sitä ei ole ehkä koskaan ollutkaan. Tai ehkä se on sellainen tynkäperhe, sellaisiakin on paljon. Muina aikoina asian kanssa pärjää ihan jees, mutta jouluna perhe ja suku ovat ylen määrin tapetilla.

Perheen käsitteessä -ymmärtääkseni- on kyse siitä, että ihmiset ovat toisilleen jotain: tätejä, siskoja, lapsia jne. Laajemmin käsitettynä perheessä voi olla toiselle myös käly (puolison sisar, veljen vaimo tai puolison veljen vaimo) tai vaikka lanko (puolison veli, sisaren mies tai puolison sisaren mies). Lisää ihania sukulaisuuden sanoja tästä Wikipedia-linkistä. Vaan entä jos ei ole kenellekään mitään? Kuka tai mikä ihminen silloin on?

Useimmat perheet ovat nykyään pieniä. Kun on perheen ainoa lapsi, ei voi ymmärtää veljen tai siskon käsitettä. Jos yksilapsisen perheen lapsi saa yhden lapsen, tämä syntyvä lapsi ei tule ymmärtämään tädin, sedän tai serkkujen käsitteitä. Paljon on lapsia, joilla ei ole toisen vanhemmankaan käsitettä. Mietin näitä sukulaisuuden sanoja: Sitä myöten kun niitä ei tarvita, sammuvatko ne hiljalleen? Vai tuleeko ”tädistä” pysyvästi vain kaupan täti?

Yksityisyys ja henkilökohtainen itsenäisyys ovat meille suomalaisille tärkeitä. Ihminen on itte kuin koiranpaska mättäällä. Yksityisyyden kääntöpuoli on yksinäisyys. Pohjoistuuli tuntuu kovemmalta ja kylmemmältä kun ei seiso missään joukossa. Jouluna on paha olla vain ”minä”.

Lihapullataikina

Tässä on tulollansa lampaanlihaisia lihapullia. Jos joku vaikka kaipailee hyvää lihapullataikinan ohjetta, niin tässä tulee. Mausteita kannattaa vaihdella jauhelihan mukaan.

1 purkki kermaviiliä, 2 kananmunaa, ropsaus suolaa, valkosipulia, rosmariinia, minttua ja mustapippuria. 1 dl couscousia tai korppujauhoja. Nämä sekaisin ja anna turvota noin 5 minuuttia. Sitten sekoita joukkoon 800 g jauhelihaa. Anna taikinan levähtää hetki. Sitten pyörittele taikinasta lihapullia pellille. Paista 200 asteisessa uunissa 10 min. Ota uunista ja kääntäen lado pienempään vuokaan, jossa lihapullat ovat ihan kylki kyljessä kiinni. Kaada 2 dl kuohukermaa lihapullien päälle. Paista 10 min. Valmis!

Ps. Laitoin tähän taikinaan myös vähän grillimaustetta. En sen vuoksi, että se olisi erityisen tyylikästä tai lampaanlihalle sopivaa, vaan ihan muuten vaan 🙂

Mitä syödä?

Olen ollut nyt vajaan puolitoista vuotta toimistotöissä. Näissä hommissa saa istua, saapa hyvinkin. Kroppa kestää tällaista työtä huonosti: Selkä on kipeä ja takareisissä on särky sellainen, kuin olis vähintään aortta poikki. Painoa on liki mahdotonta hallita, kun perusliikkuminen on niin vähäistä. Hankalinta on kuitenkin vatsan toimimattomuus. Tuntuu kuin olisi käsijarru päällä koko ajan. Vatsa ei kestä leivän eikä pastan syömistä. No mitä sitten syödä? En ole kummoinen porkkananpurija enkä saata nälässäkään olla.

Tässäpä matkan varrella hyväksi havaittu vinkki leivän korvaamiseen (ohje kahdelle): 500 g maustamatonta jugurttia (halvimmillaan Lidlissä 0,69e/500g), jäisiä mansikoita, mustikoita tai vadelmia tms ja päälle ropsaus sokeria. Koko homma tehosekoittimella sileäksi. Tulee hyvä. Toimii myös mangoversiona (mangoviipaletölkki noin 1e, ja on mangoa kuulemma pakasteenakin). Tämä on oikein hyvä aamu-,väli- tai iltapala.

Oikeaa ruokaa on myös pakko saada, muuten tulee hulluksi. Kaalinlehdistä ja kuivasta salaatista sitä tulee vain pahalle päälle, mutta tällainen toimii: Rucolasalaattia ja tammenlehtisalaattia, tomaattia, kurkkua ja paprikaa kulhossa sekaisin. Siihen paahdettuja pinjansiemeniä tai muita salaattihöystöjä. Näistä tehdään annos lautaselle ja ropsutellaan päälle vahvanmakuista juustoraastetta tai fetakuutioita. Kaiken kukkuraksi hyvin maustettua paistettua broileria. Näillä pärjää metsurikin 🙂