Sanomalehti Kalevassa on keskusteltu ahkerasti tulen sytyttämisestä. Tässäpä kom-menttini siihen, että onko pesällisen päältä sytyttäminen pelleilyä vai ei.
Ensimmäisessä kuvassa on vuonna 2007 valmistuneeseen arinalliseen pönttöuuniin sytytetty pesällinen. Melko pieniä puita. Havupuuta ja koivua sekaisin. Alla vähän isompia känkkyröitä ja päällä pari pientä kalikkaa. Ylimpänä kaksi tuohenkiehkuraa ja paperinen rytätty karkkipussi. Syttyi kerrasta.
Kahdessa alimmaisessa kuvassa on tulet sytytetty noin vuonna 1917 valmistuneeseen arinattomaan pönttöuuniin. Ensimmäisessä kuvassa on sekapuuta ja toisessa kuvassa on puusepältä saatua koivua: pieniä kalikoita ja isoja leveitä sahauksia. Alimmaiseksi arinattomaan uuniin laitan aina kaksi puuta poikittain, jotta saan ilman kiertämään . Niiden päälle sitten melko väljästi isompaa puuta ja päälimmäiseksi pientä. Ensimmäisessä kuvassa sytykkeenä kananmunan kenno ja uunin edestä lakaistut puuroskat (lähti toisella tikulla). Toisessa sytykkeenä kaksi vessapaperirullan hylsyä ja nuhanenän niistopaperia (lähti kerrasta). Kerron sytykkeet sen vuoksi, että Kalevassa muutamat vääräleuat arvelivat, että pesällisen päälle pitää hulauttaa bensiiniä, jotta syttyisi. No ei tarvi. Sytytyksen ainoa pulma on se, että välillä on niin kova veto, että se meinaa puhaltaa pienen liekin sammuksiin. Joskus täytyy sytytyksen ajan pitää peltiä hetken pienemmällä, että on sytytysrauha. Niin ja miksi sitten sytyttää päältä? No siksi, että vanhaa uunia täytyy lämmittää hellästi, ei saa tulla liian kovia ja nopeita lämmönnousuja. Päältä sytytetty pesällinen palaa maltillisesti eikä tupsuta mustaa savua piipusta, vaan palaa puhtaammin. Iloisia pakkasia kaikille lämmittäjille!