Terve taide!

Olen saanut tänään kokea upean (taide-)elämyksen: Kävin Päijät-Hämeen keskussairaalassa päiväkirurgisessa polven tähystysleikkauksessa.

Menin aamulla sisään 7:30. Minut otettiin kivasti vastaan ja ohjattiin vaihtamaan sairaalavaatteet ylleni. Oho! Viimeksi olen ollut näissä sairaalavaatteissa synnyttäneiden osastolla vuonna 2006. Vaatteiden pukeminen tuntui omituiselta aikamatkalta.

Kohta jo pääsin lääkärin ja hoitajan haastatteluihin. Kaikki ok, puolen tunnin odotus ja kutsu leikkaussaliin. Tänne päin, ole hyvä! Kävelin televisiosarjoista tuttuun leikkaussaliin. Ja pitkälleen tuohon, noin, sydänmittareita rintaan kiinni ja kanyyli käteen. Ja sitten tuleekin jo anestesialääkäri, polvet kiinni leukaan ja spinaalipuudutuspiikki selkärankaan. Ja niin lähti tunto ja minun jalastani tuli lääkärien jalka. ”Tuntuuko missään?” kysyy hoitaja, ”leikkaus alkoi jo”. Katselen ruudulta miten pieni kamera luikertelee polvessani. Kirurgi selittää opiskelijalle ja minulle reisiluun päätä, nivelen rakennetta ja niitä harmeja, joita nyt ollaan leikkaamassa pois. Jossain välissä annettu rauhoittava lääke ja ylläni oleva lämmin peitto varmistavat oloni raukeuden. Kuvaan ilmestyy suriseva metallihäkkyrä, ja kysyn kirurgilta että mikä keritsin tuo on. No se oli just se höylä, jolla nivel siistittiin. Irtoroskat imuroitiin pois, hasottavat riekaleet höylättiin pois ja repeämää siistittiin. Kun kirurgi oli valmis, kiitin häntä ja sanoin, että oli upeaa seurata tällaista taidekäsityötä. Kerrassaan wau, ihan mieletön taide-elämys.

Sairaalareissuun sisältyi pientä komediaakin. Kun jalasta otettiin leikkauksen jälkeen kiristysside pois, alkoi koko kehoa vapisuttava tärinä. Mistä lie tuli. Puhekin meni pelkiksi ta-ta-vu-vu-p-p-puu-puurrr-rroksi kun kieli tärisi suussa ja leuka löi loukkua. Sairaanhoitajalla oli siihen joku mukava lääke, joka lopetti vapinat. Sitten sain heräämössä köllötellä ihanan lämpöpeiton alla tunnin verran. Lopuksi sain hyvää ruokaa ja kotiuttavalta hoitajalta ohjeet, lääkkeet ja reseptit. Omin jaloin ulos sairaalasta ja heippa!

Paljon kuulee ikäviä juttuja terveydenhuollosta. Mutta minulla on vain hyvää sanottavaa tämänpäiväisestä keikasta. PHKS = Päijät-Hämeen keskussairaala on huippupaikka 🙂 Tilat, hoitajat, lääkärit ja koko prosessi. Kaikki. Metsuri kiittää ja kumartaa!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s