Onnen hetkiä naulaamassa

Ai perhana, joskus sitä vaan saa tehdä jotain niin mukavaa kuin naulata lammasturkista pöytään.

Olen tekemässä kaverin virkkaamaan vauvan peittoon lammasturkiksesta kääntöpuolta. Jotta turkiksesta tulisi mittatarkka ja kaikin puolin hyvä, se pitää ensin kastella lihapuolelta ja sitten kevyesti venyttäen naulata. Nämä kaksi isoa taljaa kuivuvat huomiseen ja sitten irrotan ne ja pääsen turkisveitsellä leikkaamaan palat muotoonsa ja ompelemaan.

*Niisk* Kevät on täynnänsä muutakin mukavaa. Koko talven kun on toimistossa istunut ja odottanut rankametsälle pääsyä, niin olo alkaa lumien sulaessa käydä levottomaksi. Että jos edes yhden kerran! Jos edes yhden tiukasti sidotun peräkärrykuorman harvennettuja koivuja sais metsästä kiskoa… tai edes yhden ison koivun sais pätkiä uuninpesän pituisiksi kiekoiksi ja kalisutella tuoreeltaan kirveellä kauniiksi lohkoiksi… Ja jos sen yhden kerran, niin josko sitten toisen ja kolmannenkin pääsis 🙂

Hyvää ruokaa ystäville

Viikonloppuna osui lammasruoka kerrassaan kohdalleen. Uskallan suositella tällaista muillekin.

Lampaankoipi otetaan jääkaappiin sulamaan hyvissä ajoin. Kun se on sulanut, tehdään marinadi, jossa on: Rypsiöljyä, valkosipulia, suolaa, salviaa, rosmariinia, minttua, inkivääriä, sinappia ja ripsaus sokeria. Koipi pyöritellään ja marinadissa ja annetaan sitten maustua jääkaapissa vajaan vuorokauden verran.

Koipi otetaan jääkaapista noin tunti ennen paistamista. Ensin paistetaan ilman foliota 225 asteessa noin 15-20 minuuttia. Sillä aikaa kuumennetaan punaviini, ei kiehuteta. Lampaankoipi otetaan ulos uunista, punaviini kaadetaan samaan vuokaan ja koko komeus peitetään huolellisesti foliolla. Sitten vaan takaisin uuniin ja lasketaan lämpö 150 asteeseen. Paistetaan noin viisi tuntia.

Sitten koipi otetaan uunista ulos. Paistoliemi otetaan kauhalla erilliseen kattilaan.Koipi peitetään huolellisesti foliolla ja otetaan esiin vasta just ennen tarjoilua. Liemi kuumennetaan ja suurustetaan kevyesti, ja niin on kastike valmis. Lampaankoiven ja kastikkeen kaverina maistuu hyvin vaikka puikulaperunat ja salaatti.

Pakkanen erottelee jyvät akanoista

Ha haa, onpa hauska seurata teinejä. Teinit todella tietävät mikä milloinkin on in ja mikä todellakin on out. Meillä Lahdessa teinit tietävät, että talvipukeutuminen on mummojen  ja nynnyjen hommaa.

Ei ole konsti eikä mikään kulkea syksyllä paljain päin ja ilman hanskoja. Vaan talvea kohti alkaa armoton pudotuspeli: Kuka sortuu lapasiin ja kuka kaulahuiviin? Kun lämmin pukeutuminen on kategorisesti epätrendikästä, niin tahdon voimalla työnnytään pakkaseen kesätamineissa.

Olen joskus kauan sitten toiminut trendiasiantuntijana eräässä muotoiluyrityksessä ja raportoinut silloin kaikista mielenkiintoisista ilmiöistä, jotka ovat hip ja cool. Nyt kirjoitan tällaisen metsurin trendiraportin talvipukeutumisesta ja samalla otan ensimmäisen trendiluotauksen kevääseen.

Talven kylmät kuukaudet erottavat tositrendikkäät mukatrendikkäistä. Ensimmäiset mukatrendikkäät lällärit sortuvat pipoihin ja hanskoihin jo joulukuun ensimmäisissä -10 asteen pikkupakkasissa. Ne, jotka oikeasti ymmärtävät tyylikkyyden päälle, eivät todellakaan anna pakkasen vaikuttaa pukeutumispäätöksiinsä.

Tosimuodikkaat teinit tunnistaa seuraavanlaisesta pukeutumisesta:

-Ei pipoja, lapasia, hanskoja tms ääreisverenkierron lämmikkeitä. Isot musiikkiluurit korvilla ovat hieman epäilyttävät, sillä ne on saatettu naamioida musiikinkuunteluksi, kun salaa halutaankin lämmittää korvia. Kehotan käyttämään pieniä korvan sisälle tungettavia kuulokkeita, jotta kylmänsietokyvystä ei tule epäselvyyttä. Jos pipoa välttämättä haluaa käyttää, se kannattaa laittaa päähän vasta sisään tultaessa.

-Takin on oltava auki mieluiten kokonaan, mutta vähintään kuitenkin 2/3 etuvetoketjun pituudelta. Kaulahuivia on mieluiten kartettava, mutta jos sellaista haluaa käyttää tyylisyistä, on kaulahuivin roikuttava solmimattomana alas. Myös pyöräillessä takin tulee olla auki ja takinliepeiden on annettava lepattaa takaviistoon.

-Avoimen takin alla on syytä käyttää löysää trikoopaitaa (joka ei saa olla tungettu sisään housunkauluksesta). Tytöt huomatkaa, että kaula-aukon on oltava avara.

-Jalkineiksi tytöille kelpuutetaan vuorettomat kesätennarit tai nappanahkaiset korkokengät. Pojille kesätennarit. Reiskat ja Ugibuutsit on syytä unohtaa.

-Housut pojille: Mieluiten löysät collegehousut tai farkut. Jollain konstilla on tehtävä selväksi, että niiden alla ei ole mamiksia eli pitkiä kalsareita. Tytöille: Legginsit.

Siinäs kuulitte. Nyt on kätevä tehdä oma tyylitesti: Moneenko kohtaan vastasit ”Kyllä, juuri noin minä pukeudun”? Niin että moneenko?

Kevään tyylipisteet on kätevä korjata talteen Mytäjäisten rannassa jäiden sulaessa. Kun huhtikuussa jäät alkavat sulaa, kokoontuvat teinit rantaan. Kun ensin on saanut tarpeeksi rähistä, kirkua ja hokea vi**ua, niin sitten on hyvä pulahtaa jäähileiden sekaan uimaan. Ja uimaan mennään nimenomaan vaatteet päällä. Ihan tarkkaan en tiedä, että miksi uidaan vaatteet päällä, mutta niin olen vain havainnut tehtävän. Sitten ajellaan märissä vaatteissa pyörällä tai skootterilla kotiin.

Tässä kohtaa, jos sallitte, antaisin pienen käytännön neuvon kaikille trenditietoisille: Kun itsensä oikein hyvin kylmettää, saa siitä kätevästi gynekologisen hiivatulehduksen (tytöt) tai eturauhastulehduksen (pojat). Hiivatulehdus paranee apteekista saatavilla reseptittömillä lääkkeillä, mutta eturauhastulehdus ei meinaa parantua millään.

Niin että muodikasta talven loppua ja kevän alkua kaikille!

 

Ajatuksia etelästä pohjoiseen

Kävin perheeni kanssa Madeiralla hiihtolomalla. Oi, oli mukava lomareissu. Madeira on Portugalille kuuluva saari Kanarian saarten pohjoispuolella. Luonnon ja nähtävyyksien ihmeellisyydestä varmasti löytyy netistä paljon juttuja, joten minä en ala hehkuttamaan niitä.

Monessa kohtaa tuli mieleen, että Madeira on jotenkin tutun oloinen. Se on kuin Toive-Suomi parhaimmillaan, hyvästä kulmasta katsottuna. Siellä kauppiaat eivät myyneet väkisin mitään vaan iloinen turisti sai itse hakeutua haluamiensa tavaroiden ja palveluiden äärelle. Ihmiset olivat ystävällisiä ja palvelualttiita. Yleinen hintataso ei ajanut meitä konkurssiin. Puistot olivat hyvin hoidettuja eikä graffiteja ollut missään. Ihmiset olivat ystävällisiä lapsille. Monessa kohtaa mietin, että olispa meilläkin tällaista!

Elämys oli jotenkin epäilyttävän siloinen ja ”tasaväinen”. Kun asiaa tarkemmin mietin, niin en nähnyt Madeiralla yhtään musliminaisen päähuivia enkä yhtään turkkilaista döner-kebab-burger-pita-ruokapaikkaa. Outoa. Ei yhtään kiinalaista tai thairavintolaa.

Iltaisin liikkuessani en nähnyt yhtään kerjäläistä tai prostituoitua. Enkä yhtään nuorisojoukkoa syljeskelemässä. En yhtään humalaista. Ei ollut yhtään uhkaavaa tai tungettelevaa tilannetta, ei edes silloin kun liikuin yksin. Ei ollut mitään sellaisia ikäviä tilanteita joita osaa odottaa kun lähtee reissuun.

Kaikki tuntuivat olevan portugalilaisia: fiinit bisnesmiehet ja -naiset, puutarhurit, taksikuskit, tarjoilijat, bussikuskit, kaikki. Madeira on todella eurooppalainen paikka, eurooppalaisempi kuin Eurooppa. Ihmettelin, miten se on pystyttykin pitämään niin ….tasalaatuisena. Miten ja miksi? Onko taustalla poliittinen rajaus niinkuin Ahvenanmaalla (Tänne saa asettua vain nämä ja nämä vaatimukset täyttävä ihminen)? Vai onko kyse maantieteellisestä eristyksestä (mihin en kylläkään usko, sillä onhan Suomikin maailman kylmällä laidalla melkein eristyksissä) vai onko Madeiralla niin kova paikallinen yhtenäisyys, että siellä ei ole muualta tulleille sijaa?

Madeiralla oli miellyttävää ja turvallista. En tiedä oliko se jotenkin epäilyttävää nauttia tilanteesta, jossa oltiin miellyttävän eurooppalaisen valtakulttuurin keskellä, ilman etnisiä vähemmistöjä. Outo tunne. Hämmentävää. Mutta yksi vähemmistö siellä osui kyllä iloisesti silmään: Saari on selvästikin gay-frindly 🙂

Kun matkustaa Pietariin, näkee siellä pääkadulla toinen toistaan upeampia nuoria naisia. 180 cm + korot ja niin hienostuneita ja upeita naisia, että huh huh. Ja Italiassa sama fiilis: Tyrmäävän tulisia seksikkäitä naisia silmänkantamattomiin. Suomalaista metsäläistä heikottaa. Mutta Madeiralla oli kotoisa olo: Tömäköitä reiteviä naisia, isoja neniä ja hasottavia hiuksia. Vähän kuin sellaisia varaosista koottuja arkinaisia: Ladasta korvat ja mersusta nokka. Sellaisia naisia, jotka eivät sipsuta silkissä, vaan reilusti tarttuvat töihin. Ja naisia ja miehiä, heitä oli kaikissa töissä. En erottanut saarella miesten ja naisten töitä.

Oli tosi jees reissu. Ajatukset jäivät surraamaan, mutta sehän on ihan hyvä 🙂

Kevättä etelärinteessä

Tässä on 8 vuotta vanha kuusiaita. Kaupunki istutti sen tonttimme rajalle näkö-melu-pöly-jne-suojaksi. Taimet olivan istutushetkellä noin 80 cm korkuisia. Kuuset ovat kasvaneet tosi hyvin ja antavat kaikenlaista suojaa.

Pari vuotta sitten kaupunginpuutarhuri neuvoi minulle miten aitaa hoitoleikataan: Vajaan kolmen metrin korkeudelta latvat poikki ja sivuja kavennetaan. Leikkaamisella tähdätään siihen, että kuusiaidasta tulisi tuuhea ja se kestäisi talvella lumen painon. Pitää leikata talvella, ennen kuin kuuset lähtevät tekemään vuosikasvua.

Toisin kuin lehtipuut, kuusi ei pysty kasvattamaan uusia oksia alhaalta rungosta. Kauhtuneita alaoksia leikatessa täytyy huolehtia, että oksaan jää vihreitä neulasia. Oksa pysyy hengissä kun siinä on vihreää.Jos leikkaa tapille, oksa on menetetty.

Talvinen tuuhea kuusiaita on hieno. Tuntuu melkein pahalta leikata sitä muotoon. Mutta leikattava on, muuten ei tule hyvä. Leikkaamattomasta kuusiaidasta tulee ajan mittaan kuivien karahkoiden ankea puolikalju risuaita. Tämä oli kolmas kevät kun tätä aitaa leikkasin.

Viikonloppuna leikkasin myös siperianhernepensasaidan, omenapuiden vesiversot ja luumupuiden ja päärynäpuiden venyneet latvat. Ja kattos vaan, jänistuhojakin löytyi! Olen syksyllä suojannut vain nuoret puut ja vanhat ovat saaneet pärjätä omillaan. Tässä on kuva vanhan omenapuun alaoksalta -hyvin näyttää maistuneen! Huvittava tuo kiehkura. Oikein on kourutaltalla nykerretty puun kuorta 😀