Äitienpäivälahjavinkki

Äitienpäivä lähestyy! Nyt isät tarkkana: Kunnon saha on oivallinen lahjavinkki.

Moottorisahaus sopii pienten lasten äideille erinomaisesti, sillä:

– Moottorisahaa saavat käyttää vain aikuiset. Siksi lasten on pysyttävä kaukana. Sahassa on raikas ääni tämän määräyksen perillemenon varmistamiseksi.

-Kun ohjekirjasen käy huolellisesti läpi, on moottorisahan käyttö turvallista ja huoltaminen helppoa.

– Moottorisahoja löytyy eri kokoisia: On isoja ja raskaita ja sitten on pieniä ja kevyitä. Jos äiti ei ole Suomen vahvin nainen, niin silloin kannattaa valita kevyt saha.

– Mitään halpamarketin sähkösahaa ei passaa äidille hankkia, vaan kunnon polttomoottorisaha. Äiti ei halua, että hänen toimintasäteensä on sähköjohdon mittainen. Äitiys on niin sitovaa, että sahauksen on oltava villiä ja vapaata.

-Äidin saha on naisten saha. Jos miehet sahaavat äidin sahalla, on vaarana, että alkaa naljailu sahan maltillisesta suoritustehosta. Miehet käyttäköön omia sahojaan, piste.

Ja sitten vielä rohkaisun sana lahjan saajille: Maailmassa on paljon hyviä sahausneuvoja ja suulaita neuvojia, mutta sinun ei tarvitse kuunnella niitä kaikkia. Kun olet opetellut turvallisen käytön perusteet, voit antaa suunpieksennän mennä oikealta ja vasemmalta ohi. Aloita pienistä puista ja etene isompiin. Lady-saha ei ole tarkoitettu tuhatvuotisten punapuiden kaatamiseen vaan kohtuullisiin pätkimishommiin.

Moottorisaha on työkalu siinä kuin ompelukone, tehosekoitin tai oksasilppuri. Työkalua käytetään, putsataan ja huolletaan. Laitan tähän muutaman sanan omista sahanhuoltotoimistani:

Kuva1: Terän teroitus. Pyöröviilalla muutama työntö samaan suuntaan, eteenpäin. Nyt saha puree hyvin ja lastu on kaunista. Merkkaa ensimmäinen terottamasi hammas, jotta tiedät viilanneesi kaikki.

Kuva 2 ja 3: Muutaman sahauskerran välein saha avataan ja putsataan. Sahan sisälle kertyy teräöljystä ja hienosta muhasta tällaista töhkää. Vanhat hammasharjat sopivat tähän työhön hyvin. Hifistelijät putsaavat paineilmalla.

En sano, että tämä on just se virallinen ja oikea tapa huoltaa sahaa. Tämä on minun tapani. Kannustan kaikkia rohkeasti etsimään ja löytämään omat tapansa saha-asioissa.

Äidin sahaustoimet eivät ole isältä mitään pois. Äidin sahatessa isälle jää enemmän aikaa lasten seurasta nauttimiseen ja siivoamiseen ja ruuanlaittoon.

Reipasta äitienpäivää!

Metsällä

Kirjoittelin aikaisemmin kuusiaidan leikkaamisesta. Sitä voi ajatella, että huh huh miten tylsää, turhaa ja tarpeetonta. Vaan katsokaas, millainen on leikkaamaton kuusiaita 🙂 Alhaalla näkee, että siellä on tiuhassa oksia. Aitaa on siis leikattu varmaan ensimmäiset kymmenen vuotta. Sitten on päätetty antaa rehottaa. Tuloksena melkoinen ranka-aita. Onhan tällainen aika ”hauska”, vaikka ei tästä oikein näkösuojaksi ole.

Tämä on yhden unohdetun alueen unohdettu kuusiaita. Talot on purettu varmaan aikoja sitten. Kaupunki aikoo kaavoittaa alueen tonteiksi ja siksipä aluetta raivataan. Kaupunki myy isot puut ja antaa polttopuita tiedustelevien kaupunkilaisten kerätä pienet puut. Tällainen peräkärryllinen on lähdössä kotia päin.

Lahti, alatko mua oikeesti?

Sehän tiedetään, että reklamaatio on loistava tilaisuus asiakassuhteen lujittamiselle. Hyvin hoidettu reklamaatio valaa asiakkaaseen luottamusta kyseisen firman suhteen.

Pienen aasinsillan kautta pääsemme asiaan: Katujen hiekoittamiseen Lahdessa. Olen Lahtea monesti kehunut, mutta nyt on reklamaation paikka. Saapa nähdä lujittuuko suhtemme vai pettääkö kotikaupunki minut.

Tiirismaan koulun ja Onnelantien välissä on jyrkkä pyörätieluiska. Noin 15-20 m tiukka ylämäki Onnelantieltä Tiirismaan koululle. Onnelantien hiekoitus on kaupungin vastuulla ja Tiirismaan koulun pihaa hiekoittaa kiinteistö. Mutta pyörätieluiska ei ole kenenkään vastuulla. Koulun sihteeri ilmoittaa närkästyneenä, että ”sen hiekoittaminen ei kuulu meille”, vaikka koulun oppilaat, opettajat ja oppilaiden vanhemmat liukastelevat tällä tienpätkällä. Mäki on todellinen jääramppi. Koululta neuvotaan, että meidän tulisi kulkea toista kautta, eli kiertää piiiitkä mutka. Se ei ole järkevää monestakaan syystä, mutta en mene nyt siihen.

Soitin Lahden kaupungin keskukseen ja kysyin kenelle voisin esittää hiekoitustoiveen. No, hiekoitus on ulkoistettu YIT:lle, ja sain numeron sinne. Soitin saamaani yritysnumeroon (en tiedä kuinka kalliiksi puhelu tuli) ja pitkien nauhoitettujen monikielisten tiedotteiden jälkeen esitin hiekoituspyyntöni asiakaspalvelijalle. Hän lupasi, että he tutkivat asiaa, että onko se heidän vastuullaan. Sanoin, että ei se ole, mutta voisitteko hiekoittaa silti. Toiveeni kuuntelija ei luvannut hiekoitusta, mutta sanoi, että ”eiköhän sitä talkoomieltä voisi sen verran löytyä”.

Nyt nähdään, että onko rakkauteni Lahteen yksisuuntaista vai molemminpuolista. Ollaanko me hyvänpäiväntuttuja vai onko tämä rakkautta myös jäisessä myötä- ja vastamäessä.

Okei, asetelma on epäreilu moneltakin kantaa. Lahti antaa joka päivä meille paljon hyvää mutta nyt minä alan niuhottaa yhdestä yksittäisestä tapauksesta. Mutta sellaisia me ihmiset olemme. Minä olen perustellun toiveen esittänyt ja kauniisti pyytänyt korjausta selvään epäkohtaan. Tämä on siis reklamaatio. Miten on, Lahti?

Lisäys 11.4. Jäämäki hiekoitettiin samana päivänä aamupäivän aikana. Tänä aamuna oli mukava viedä eskarilainen kouluun, kun askel piti hyvin. Tiedän olleeni vähän kohtuuton eilisissä vaatimuksessani, mutta Lahti kuunteli toiveeni. Kukaan ”Joku” ei ole tietä hiekoittanut, vaan sen teki lahtelaisten parasta ajatteleva ihminen, ja hänen työnsä taustalla oli päätös toimia lahtelaisten parhaaksi. Niin että kiitos kaunis. Luottamukseni vahvistui 🙂