Ajoissa vai myöhässä?

Kaikkihan tietävät, että myöhästely on epäkohteliasta ja kaikenlainen itsensä odotuttaminen ja yleinen hidastelu raastaa kanssaihmisten hermoja. Siispä ei passaa tupeksia! Mutta entä se ajoissa oleminen? Se ei ole aivan pulmatonta sekään.

On ikävää olla ainoana ajoissa ja odotella sitten muita. Olen huomannut, että valmiina voi olla sillä tavalla melkein valmiina, ihan pienen kiihdytyksen päässä siitä oikeasti valmiina olosta. Vaikka niin, että ei laita ulkotakkia päälle ennen kuin muut ovat valmiita. Sitten kun muut ovat valmiita, sitä vaan sujauttaa takin päälleen ja kaikki käyvät yhtä jalkaa ovesta ulos. Se on kätevää.

Mutta entä jos kukaan ei halua odottaa kuumissaan, vaan kaikilla on takki naulassa odottamassa, että ihan just lähdetään. Minä olen valmis, mennään heti kun sinä olet valmis. Tämä jalo periaate johtaa helposti tilanteeseen, jossa kaikki odottavat puolivalmiina, että muut lakkaisivat hituroimasta ja päästäisiin vihdoinkin lähtemään. Ja tämä ”puolivalmis” tarkoittaa usein, että koko sakki lukee alushoususillaan Aku Ankkaa ja äksyilee toisilleen hidastelusta.

En päässyt lapsena partioon, mutta kaverit olivat ahkeria partiolaisia. Ihailin heidän partioasujaan. Erityisesti vyötä, jossa luki ”Ole Valmis”. Paitsi, että minä aina luulin, että siinä sanotaan juhlallisen espanjalaisittain Olé! Valmis!  Sellaista vyötä olisi kunniakasta käyttää arkenakin. Olla valmis ja ajoissa aina. Oo-la-laa!

Itsensä kampeaminen sovittuna aikana määrättyyn paikkaan pitäisi olla ihan mahdollinen tehtävä. Vaan niin ne ennalta tiedetyt matkan vastoinkäymiset vain pääsevät yllättämään melkein joka kerta. Sitten sitä nolona on selittävinään jotain pahoittelusoopaa ja se kuumissaan takki päällä odotellut on kuuntelevinaan. Jaarin jaarin jaa, joopa joo, kirvesvartta vaan sullekin.

Olisi hyvä, jos olisi joku sellainen insinöörien maailmasta versioitu koodisto, jolla voisi kuitata nämä löpinät mahdollisimman vähällä valehtelemisella. Esimerkiksi näin:

-Koodi OT331: En jaksanut herätä ajoissa ja jouduin hikisenä juoksemaan bussiin, josta myöhästyin. Tulin seuraavalla bussilla ja nyt sönkötän, miten matkan varrella oli muka joku liikenneonnettomuus, jonka takia bussi oli myöhässä.

-Koodi AT292: Edellisen palaverin lounas venyi pitkäksi, mutta en lähtenyt sieltä, koska tämä tapaaminen sinun kanssasi ei ole niin tärkeä, ettenkö voisi ihan hyvin olla nyt myöhässä.

-Koodi 117A5 olisi kehitetty erityisesti palvelemaan yläkoulujen oppilaita: ”Mulla on omat syyni olla myöhässä, enkä aio kertoa niitä sinulle vaikka mitä tekisit”. Simple as that. Olisi sekä opettajille että oppilaille armahdus, jos lööperit myöhästyneistä busseista ja äidin rikkoutuneista autoista ja kuolleista koirista voitaisiin jättää kertomatta.

Keksityistä tarpeista turhaa roinaa

Kuvittelen itseni kärpäseksi kattoon siihen palaveriin, jossa mainosnikkari lyö killer-idean pöytään: ”Myydään joka talouteen yhden lavuaarin sijaan kaksi”.

Hah hah haa kun ei naurata just ollenkaan, kuinka paljon meille tuputetaan turhia tarpeita. Niinkuin että on muodikasta haluta isoon kylppäriinsä kaksi lavuaaria ja kaksi suihkua. Ja poreamme kans ja kaks peiliä, joista kuvaansa katsella, kukin omaa kuvaansa omasta peilistään. Niin ja eihän sen nimi mikään kylppäri ole vaan kotikylpylä.

On uskomatonta miten ihmiset saadaan neuvottua tekemään järjettömyyksiä. Niin kuin että ”Älä avaa ikkunoita enää vaan osta kone joka raikastaa huoneilman”. Asiantuntija-ammattilaisen sanomana tuo menee läpi, mutta kirjoitettuna lauseena tuo on ihan pölhö-kustaan juttu. Ja sitten: ”Tiivistä ikkunat huipputiiviiksi ja asenna sitten raikasilmaventtiilit ikkunoiden päälle”. Ajatella, jos ihmisillä olisikin taloissaan aika ajoin avattavat, sopivasti falskaavat ikkunat. Miten paljon tavaraa ja asiantuntemusta jäiskään myymättä!

Huvittavaa on myös se, miten halvat asiat saadaan kovalla markkinoinnilla muodikkaiksi ja haluttaviksi: Täysin sileät, kuviottomat keittiönkaapin mdf-ovet ovat kaikkein halvimmat valmistaa. Pling! Ne ovat muotia. Karkeasahattu puutavara menee terien välistä liukkaimmin: Plong! Karkeat ja tikkuiset ulkovuoraus- ja jopa sisävuorauslaudat ovat muotia. Ja muodikkaat asiathan ovat kalliita.

Niinhän sitä sanotaan, että asiakas on kuningas, ja että valmistajat tuottavat sellaista tavaraa kuin mitä kuluttajat haluavat. Vaan millainen kuningaskuluttaja katsoo ylieristetyn talon kotikylpylän toisen lavuaarin yllä olevasta toisesta peilistä? Siellä se on minunkin lanttuni peilissä, pää täynnä asioita joita haluan ostaa.

Käytin tänään autoa katsastuksessa. Katsastusmies ei selvästikään ollut Corsa-fani kun hän puhui minulle ”vanhasta autosta” ja ”tämän ikäluokan autosta”. Teki mieli kysyä, että vihjailetko jotain? Asioilla on aina kaksi puolta: Oikea ja väärä. Väärän suhtautumistavan mukaan auto on vanha ja paljon ajettu ruostekasa ilman nykyaikaisia mukavuuksia. Oikean suhtautumistavan mukaan autossa on luotettava manuaalinen ikkunoidenavausjärjestelmä, luonnonvoimainen ilmastointi ja kuskin pään sisällä oleva ajotietokone. Ja se ruoste, hei oikeesti älä viitsi, ei ole kuskikaan ihan uusi enää, miksi vaatisit autolta täydellisyyttä?

Katsastusraportissa oli monta kohtaa, jossa todettiin asioiden olevan mallillaan ja auton täysin moitteettomassa kunnossa. Sitten todetaan, että pohjassa on korjausta vaativa ruostunut kohta. Tarviiko yhden kohdan takia niin isolla kirjoittaa se HYLÄTTY? Kiitos, oli hienoa, että korjattava kohta löytyi ja varasin sille korjausajan heti. Mutta tarviiko sitä tuolla tavalla harmillista epäkohtaa naamaan hieroa?

Tuotekehitysidea katsastusasemille: Koskapa minä en ole varmaankaan ainoa  ns. kilometrejä nähneellä autolla ajava, ehdotan katsastusasemille uudenlaista raportointikonseptia. Siinä voisi olla kehu-osio: Tässä autossa asiat X,Y ja Z toimivat erinomaisesti. Ja hyvä olisi huomioida myös auton ikä myönteisellä tavalla: Ajettuihin kilometreihin nähden auton moottori on erinomaisessa kunnossa. Erityis-papukaijamerkki  ajallaan suoritetuista öljynvaihdoista. Mahdolliset korjauskehotukset voisi kehujen jälkeen sanoa hellän selkeästi, ja että tervetuloa uusintakatsastukseen siihen ja siihen päivään mennessä. Myönteinen viestintä antaa asiakkaalle (ainakin minulle) hyvän kokemuksen vaikka itse asia olis huono, harmittava ja kallis.