Keskustelin erään mukavan papin kanssa suunnittelemastani ”Jumalan kämmenellä”-kankaasta ja siitä valmistetuista asuista. Kangas ja asut ovat esillä ProPuun Sanctus-näyttelyssä ProPuu Galleriassa Lahdessa lokakuun loppuun asti. Pappi oli käynyt katsomassa näyttelyn ja oli jäänyt pohtimaan ”Jumalan kämmenellä”-kankaan sanomaa.
Hän kysyi minulta, että tunnenko liturgisia värejä. Että mitä mikin väri symboloi. No siihen oli helppo vastata: En tunne. Saman tien tunnustin, että en tiedä kirkollisista rakenteista tai hierarkioistakaan mitään. Olen suunnitellut Jumalan kämmenellä -kankaan tuntematta kirkollisia koodeja. Kangas perustuu haastatteluihin, joissa kysyin ihmisiltä, millainen sija (kristillisellä) uskolla on heidän sydämissään. Onko uskossa jokin erityinen teema tai vaikka raamatunlause, joka puhuttelee heitä erityisesti. Tai onko jokin runo tai musiikkikappale, joka koskettaa sielua ja saa ajattelemaan uskonasioita. Kankaan värit ovat tulleet minun visuaalisesta tarinankerronnallisesta kauneuskäsityksestä ja pyrkimyksestä harmoniaan.
Kankaan suunnittelun perustaksi sain kuulla tarinoita armosta, uskon hypystä, lunastuksesta, johdatuksesta, lohdutuksesta ja rakkaudesta. Ja rajasta elämän ja kuoleman, ihmisen ja Jumalan sekä uskon ja epäilyn välillä. Monet kokivat uskon läheisemmäksi kuin seurakunnan. Halusin suunnitella näiden tarinoiden pohjalta kankaan, joka tekee näkyväksi sen, mitä usko merkitsee suoraan ihmiselle, ilman välikäsiä.
Minulle uskontojen säännöt ja rakenteet ovat ainakin tähän asti näyttäytyneet sen mukaan, mitkä asiat missäkin uskonnossa ovat kiellettyjä: Joiltakin on tupakka kielletty, toisilta alkoholi, meikit ja hiusvärit, kolmansilta leikkokukat ja musiikki, neljänsiltä joulu ja synttärit. Jotkut eivät saa käyttää lääkkeitä ja joidenkin toisten täytyy varoa piirtämästä kissan kuvaa päiväkodissa. En ole ikinä ymmärtänyt näitä elämää kaventavia rajoitteita, vaikka olen joutunut niitä matkan varrella noudattamaankin.
Keskustelu papin kanssa oli hyvin rakentava. Pohdimme ideologioiden ja rakenteiden suhdetta yleisestikin. Sitä, miten asiat yleensäkin alussa ovat epävirallisia ja ne perustuvat intohimoon ja kutsumukseen. Mutta ajan myötä asiaan kuin asiaan hiipii kaikennäköisiä organisaatiokaavioita ja hallinnollisia rakenteita. Jäsentymättömästä joukosta alkavat erottua ne, jotka ovat enemmän oikeassa ja ne, joita täytyy ohjata. Syntyy erilaisia syitä, miksi yksi on toista sopivampi ylempiin tehtäviin. Ja niiden muiden kuuluisi olla kuuliaisia esivallalle. Ja sitten aletaan tekemään eroa ”meihin” ja ”muihin”. Aletaan elää jonkun säädöstön mukaan, joka erottaa meikäläiset heikäläisitä.
Liekö se auktoriteettiongelmainen luonteeni vai individualismia ihannoiva aikamme, kun en halua kulkea kenenkään talutinnaru kaulassani. Kaikessa vähäpätöisyydessäni koen olevani kelvollinen puhumaan ylimmän kanssa ilman välikäsiä ja puhemiehiä.
Jumalan kämmenellä -kangas kertoo sydämen tunnoista. Pienistä, hennoista, aidoista ja henkilökohtaisista sydämen tunnoista. En osaa puolustella sitä muuten -ja liekö tarvettakaan.
Kotitarvemetsuri 