Anteeksi pelkoni

Muutama vuosi sitten naapurustoon muutti uusi perhe ja kävin silloin 5-vuotiaan lapseni kanssa esittäytymässä ja kysymässä olisiko heillä samanikäisiä lapsia leikkikavereiksi. Välittömästi ovikellon soiton jälkeen sisältä alkoi kuulua hurja haukunta ja kuulosti kuin siellä olisi paikkoja hajoitettu. Ovelle tuli perheen äiti ja hän laittoi välioven kiinni takanaan ja raivokas saksanpaimenkoira jäi sisälle metelöimään ja raapimaan. Juttelimme hetkisen kunnes koira sai riuhdottua oven auki ja ryntäsi suoraan lapseni kimppuun. Asetuin lapsen ja koiran väliin ja koira yritti päästä lapseen kiinni hampaillaan. Eläin haukkui ja riehui ja lapsi pelkäsi hysteerisesti. Omistaja yritti komentaa koiraa pois ja kiskoi sitä turkista ja hännästä pois meidän kimpusta. Lapsen paksuun kelsitakkiin tuli viiltoja koiran hampaista. Kun omistaja sai viimein työnnettyä koiran takaisin sisälle riehumaan, hän sanoi, että koira on kyllä tosi kiltti ja vähän pentu vielä. Että ei se tee pahaa kenellekään.

Koiraharrastajat selittivät minulle jälkikäteen, että ”se rotu on suojelevainen” ja että ”se koira oli arka” ja ettei koiran käytös ollut koiran vika vaan omistajan. Jees jees, ajattelin. Nykyään kun menemme vierailemaan perheeseen, jossa on koiria, pyydän omistajia viemään koirat eri huoneeseen. Koiranomistajat haluaisivat pitää koirat vapaana ja ehdottavat, että lapsi antaisi koirien tulla haistelemaan niin kyllä ne sitten rauhoittuvat. Tässä kohtaa tulee mieleen kysyä, että onko ihmisellä velvollisuus antaa koiran haistella itseään jos ei todellakaan halua? Voisihan sitä valehdella allergiasta tai muusta, mutta jos ei vaan ihan oikeasti halua? Voidaan myös pohtia, onko ihmisellä oikeus pelätä koiria ja vaatia, että niitä ei päästetä hänen lähelleen.

Viime aikoina on Facebookissa ollut paljon varoituksia koirien myrkyttäjistä. Ihmiset surevat koiriaan, jotka ovat ulkoilureissulla syöneet myrkytetyn lihakimpaleen tms syötin. Ja todettakoon tässä, että tällainen myrkyttäminen on minustakin tosi väärin ja tuomittavaa. Sosiaalisessa mediassa myrkkysyöttien asettajat tuomitaan syömään itse omat myrkkynsä ja kuolemaan ja heitä vaaditaan muuttamaan jonnekin kauas, jossa ei ole ihmisiä eikä ihmisten lemmikkejä.

Näitä vihaisia ja surullisia uutisia lukiessa minulla tulee mieleen kysyä, että olivatko myrkkysyötin syöneet koirat hihnassa? Koiria tulee ulkoiluttaa aina kytkettynä ja vapaata leikkiä varten ovat koirapuistot ja omat aidatut pihat. Hihna suojelee koiria hulluilta myrkyttäjiltä ja hihna suojelee kanssaulkoilijoita koirilta.

Vähän aikaa sitten luin postauksen, jossa vaadittiin ihmisiä opettelemaan mitä tarkoittaa keltainen nauha koiran talutushihnassa. Se tarkoittaa sitä, että koiraa ei saa lähestyä. Koira saattaa olla vihainen tai arka, se saattaa olla rähjääjä tms. Minusta tämä kuulostaa vastuun siirrolta. Vastuu siirretään pois koiralta ja sen omistajalta sivullisille, joiden pitäisi tietää mitä keltainen merkki hihnassa tarkoittaa. Minä ajattelen, että kaupungit ja kylät ovat ensisijaisesti ihmisten kaupunkeja ja kyliä. Koirien ja koiraharrastajien oikeudet ovat alisteisia yleisille ihmisten oikeuksille. Ihmisillä on oikeus kulkea missä vaan, käytöshäiriöisillä koirilla ei.

Lopetan tämän postauksen erääseen tavalliseen tapaukseen: Nainen kulkee ulkona. Tiellä vastaan tulee irrallaan kulkeva koira joka hyppii naisen housut kuraan, karvoihin ja kuolaan. Koiran omistaja pahoittelee hymyillen ja toruu leikkisää koiraansa. Miten tilanteessa kuuluu ajatella?

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s