Onneni oli käydä muuan mielenkiintoinen keskustelu rahan vähyydestä ja siitä, että jos rahaa olisikin enemmän. Juttukaverini kertoi, että hänen ei olisi ollenkaan vaikea saada rahaa kulumaan. Hän, opiskelija, kertoi odottavansa innolla töihin pääsyä. Että työtä tietenkin hän elämältä toivoo, ja varmuutta, että työtä riittää. Ja sitten kun on työtä, saa ostaa mitä haluaa, eikä aina vaan sitä, johon pitkällisten pähkäilyjen ja kompromissien jälkeen on varaa. Kun hän puhui työstä, hänen silmiinsä tuntui kajastavan onnen ulapat.
Kaveri puhui ”halutusta elintasosta” ja siitä, millä keinoin hän sitä tavoittelee. Opiskelun ohessa tehdyllä työllä sekä halvalla opintolainalla on mahdollista ylläpitää haluttua elintasoa. Jatkuva rahan miettiminen ja vertailu rassaa, ja mielessä kimmeltää työpaikka ja palkka, joiden turvin voi viimeinkin ostaa sitä mitä haluaa.
Keskustelu sujui hyvissä merkeissä, vaikka olinkin eri mieltä. Minä en ajattele hintatietoisuutta ja ajoittain suoranaista nuukuutta kuristavana pakkopullana vaan ajattelen valitsevani vapauden tavaran ohi. Kun en osta tuota, minun ei tarvitse tienata siihen kuluvaa rahaa. Se on vapautta. Kerroin epäilevälle juttukaverille ajatukseni vaakakupista, jonka toisessa punnuksessa on työssä käymällä rahoitettu tavara ja toisessa punnuksessa on rahaton vapaus ja tavarattomuus. Tavallaan kummassakin tapauksessa lopputulos on sama: Kumpikaan ei pääse nauttimaan tavarasta. Työssäkäyvä ei työltään ehdi ja vapaalla rahattomalla ei ole varaa siihen. Työssäkäyvällä on tavara nimissään ja säilytettävänään ja vapaalla hunsvotilla ei ole kuin tuulen huuhtoma takapuoli. Onnellisuus on out there somewhere ja jokaisen ihmisen on itse etsittävä tasapaino työssäkäynnin ja vapauden suhteen.
Aika usein kuulee, miten ihmiset haaveilevat tekevänsä mielekästä työtä ja olevansa taloudellisesti riippumattomia. Se on oikein mukava ajatus. Joku varmasti sen silloin tällöin saavuttaakin. Tätä yleisinhimillistä unelmaa on kaupallistettu paljon. Jos mainoksia uskoo, sen voi saavuttaa esim osakkeita ostamalla tai verkostomyyntiä harjoittamalla. ”Mielekkäällä työllä taloudellista riippumattomuutta”. Hieno powerpoint -esitys demonstroi, miten elämän arvot toteutuvat vaikka ravintolisiä, ihorasvoja tai pesuaineita myymällä.
En jaksa uskoa. Olen kai kyyninen tai vain väsynyt lama-ajan lapsi. Jotenkin vaan näitä ”rääsyistä rikkauksiin”-tv-shop-satuja kuunnellessani ajattelen toukokuuta ja tulppaaneja. Olen onnellinen ja kai vähän rikaskin nähdessäni keväiset tulppaanit. Kiiltävät lakerikengät ja lasiseinäinen toimisto on koettu eivätkä ainakaan minusta ole mitään keväisiin tulppaaneihin verrattuna.
Kotitarvemetsuri 