Tämän päivän lapsille ”talli” taitaa tarkoittaa enemmän formulaa kuin hevosia ja ”täti” enemmän kaupan myyjää kuin äidin tai isän siskoa. Myyjiä riittää, mutta oikeita sukulaistätejä on harvassa.
Joulu on perheiden aikaa. Joulu on kova niille, joilla perhe on syystä tai toisesta sirpaleina maailman tuulissa. Perhe voi olla hajonnut tai sitä ei ole ehkä koskaan ollutkaan. Tai ehkä se on sellainen tynkäperhe, sellaisiakin on paljon. Muina aikoina asian kanssa pärjää ihan jees, mutta jouluna perhe ja suku ovat ylen määrin tapetilla.
Perheen käsitteessä -ymmärtääkseni- on kyse siitä, että ihmiset ovat toisilleen jotain: tätejä, siskoja, lapsia jne. Laajemmin käsitettynä perheessä voi olla toiselle myös käly (puolison sisar, veljen vaimo tai puolison veljen vaimo) tai vaikka lanko (puolison veli, sisaren mies tai puolison sisaren mies). Lisää ihania sukulaisuuden sanoja tästä Wikipedia-linkistä. Vaan entä jos ei ole kenellekään mitään? Kuka tai mikä ihminen silloin on?
Useimmat perheet ovat nykyään pieniä. Kun on perheen ainoa lapsi, ei voi ymmärtää veljen tai siskon käsitettä. Jos yksilapsisen perheen lapsi saa yhden lapsen, tämä syntyvä lapsi ei tule ymmärtämään tädin, sedän tai serkkujen käsitteitä. Paljon on lapsia, joilla ei ole toisen vanhemmankaan käsitettä. Mietin näitä sukulaisuuden sanoja: Sitä myöten kun niitä ei tarvita, sammuvatko ne hiljalleen? Vai tuleeko ”tädistä” pysyvästi vain kaupan täti?
Yksityisyys ja henkilökohtainen itsenäisyys ovat meille suomalaisille tärkeitä. Ihminen on itte kuin koiranpaska mättäällä. Yksityisyyden kääntöpuoli on yksinäisyys. Pohjoistuuli tuntuu kovemmalta ja kylmemmältä kun ei seiso missään joukossa. Jouluna on paha olla vain ”minä”.
Kotitarvemetsuri 