Muotoilijana sitä törmää joskus tilanteeseen, jossa koko työn alla oleva kokonaisuus kaipaa uudistamista. Asiakas esimerkiksi kokee, että hänen mallistonsa / bisneksensä / yrityksensä imago tms on totaalisen remontin tarpeessa eikä vanhalla kaavalla enää pärjää. Asiakkaalla on suuri innostus uudistuksille ja vaikuttaa että ihan kaiken voi muuttaa. Ok.
Sitten tulee aika käydä käytännön työhön. Hiljalleen hiipii esiin muutosvastarintaa. Asiat kyllä tarttis tehdä ihan toisin, mutta kun on niin turvallista tehdä asiat niinkuin aina on tehty. Tässä kohtaa kokenut ja viisas muotoilija kiittää yhteistyöstä ja lähtee. Hän näkee, että asiakas ei oikeasti halua muutosta, puhuu vaan. Hölmö ja kokematon jää yrittämään muutosta vastahakoisen asiakkaan kanssa.
Olemme saaneet keväästä asti seurata Sipilän uudistusprosessia. Valtakunnassa on ollut valtava tarve muutokselle, kyllä, ja halu rakentaa uutta menestystä ihan uusin keinoin. Mutta käytännössä jokaisella on peffa kiinni penkissä: Minun tontille ei tulla uudistamaan mitään. Leikatkaa jostain muualta.
Uutisia ja blogeja seuratessani minua ärsyttää. Juha Sipilää raavitaan ja haukutaan oikealta ja vasemmalta. Kaikki mitä hän tekee, tuntuu olevan väärin.
Tekisi mieleni muistuttaa vanhasta Johannes Virolaisen viisaudesta: Kansa on puhunut ja pulinat pois. Meidän kaikkien tarttis muistaa, että kansa on valinnut Juha Sipilän asemaan, jossa hän on nyt. Hän uudistaa, ihan niin kuin me toivottiin.
Peräänkuulutan myös työrauhaa hallitukselle. Annetaan niiden tehdä viisaita ja tyhmiä päätöksiä ihan rauhassa. Seuraavissa vaaleissa on aika näyttää ovea kelvottomille ja antaa kunniaa onnistujille. Mutta se, että keskeneräistä työtä arvostellaan ja kilvan työnnetään kapuloita rattaisiin, se on alhaista. Meidän fiksujen suomalaisten tarttis pystyä parempaan.
Kotitarvemetsuri 