Kop kop, kuka siellä?

Kuka siellä? Täällä posteljooni Petshkin, toin teille luontolehti Pörriäisen.

Tämä hahmo ei taida olla Petshkin, mutta ovella silti koputellaan. Ja minä kysyn: Kuka siellä?

Joku haluaa tulla tehdyksi. Hän on esittäytynyt Sulhaseksi. Saadakseni tietää enemmän, minun on tehtävä hänet näkyväksi. Ja näin homma on lähtenyt käyntiin:

Kaavat ryhdikkäille ja miehekkäille kasvoille. Pään täytteeksi tiukasti villavatiinia. Ja sitten vastassa ovat ystävälliset mutta vaativat tyhjät kasvot.

Ja minä kysyn: Mitäs nyt? ”Haluan komean nenän”.  Merkkasin neuloilla symmetriamerkkejä, että ei tule jälkeenpäin sanottavaa. ”Ja ryhdikkäät kulmakarvat ja luonnolliset silmät”. 

Sulhanen esitti toiveet myös makeilemattomasta suusta ja komeista hiuksista. Ja päänahan ei kestä paistaa sillä lailla kuin ne hiukset ois istutettu päähän, vaan niiden pitää kasvaa päästä ihan oikeasti.

Merkkasin hiusrajan hyvin. Ompelin muliinilankahiuksia ryijysolmuilla. Jokaisessa hiuksessa on yhteensä 2 tai 4 säiettä (eli neulalla 1 tai 2 säiettä). Kirjailin pulisongit sekä hiuksenkuvia päänahkaan, jottei Sulhasella sisukumi paista.

Löysin kirpparilta tänään 1 eurolla Czechoslovak Airlinesin keltaisen nenäliinan, joka on peräisin ehkä 60-luvulta. Ehkäpä Sulhanen on lentokapteeni tai stuertti, joka on matkalla Suomeen morsiamensa luo.

 

Joku, joka halusi tulla tehdyksi

Alussa oli vain sumuinen hahmo. Noin 40 cm pitkä nuken hahmo. Tuli tunne, että joku olisi ikään kuin tulossa. Joku haluaisi tulla tehdyksi. Hahmo oli epäselvä, sitä oli lähestyttävä tekemisen kautta. Minkälainen kaava saisi olla? Entä materiaali? Että pellavaa kiitos ja saumat aina keskelle? Okei, niin tehdään.

Olen pitkään ollut kiinnostunut kirkkotaiteesta, ja ajattelin, että minäkin haluaisin tehdä jonkun veistoksen. Vaan en minä osaa veistää ja käsissä nivelet ovat vähän lenksallaan, en saata oikein puuta työstää. Tuumailin, että saattaahan sitä tehdä veistoksentapaisen tekstiilistäkin. Hain tähän nukkeveistokseen ajatuksia ikonitaiteesta sekä Da Vincin Mona Lisan arvoituksellisesta hymystä. Ei mitenkään vaatimattomat esikuvat, myönnetään.

Aina ei aloittaessaan tiedä, että mitä on tekemässä. Tai ketä. Tällä nukella tuntuu olevan jotenkin oma… vire. Kuvassa nukke seisoo portin yläpuulla. Nukella on yllään valkoinen pitsisomisteinen puuvillapaita ja tummansininen pliseerattu villahame. Kaikki kankaat kotimaisia, napit ja nepparit isoäidin aarteita.