Tässä on 8 vuotta vanha kuusiaita. Kaupunki istutti sen tonttimme rajalle näkö-melu-pöly-jne-suojaksi. Taimet olivan istutushetkellä noin 80 cm korkuisia. Kuuset ovat kasvaneet tosi hyvin ja antavat kaikenlaista suojaa.
Pari vuotta sitten kaupunginpuutarhuri neuvoi minulle miten aitaa hoitoleikataan: Vajaan kolmen metrin korkeudelta latvat poikki ja sivuja kavennetaan. Leikkaamisella tähdätään siihen, että kuusiaidasta tulisi tuuhea ja se kestäisi talvella lumen painon. Pitää leikata talvella, ennen kuin kuuset lähtevät tekemään vuosikasvua.
Toisin kuin lehtipuut, kuusi ei pysty kasvattamaan uusia oksia alhaalta rungosta.
Kauhtuneita alaoksia leikatessa täytyy huolehtia, että oksaan jää vihreitä neulasia. Oksa pysyy hengissä kun siinä on vihreää.Jos leikkaa tapille, oksa on menetetty.
Talvinen tuuhea kuusiaita on hieno. Tuntuu melkein pahalta leikata sitä muotoon. Mutta leikattava on, muuten ei tule hyvä. Leikkaamattomasta kuusiaidasta tulee ajan mittaan kuivien karahkoiden ankea puolikalju risuaita.
Tämä oli kolmas kevät kun tätä aitaa leikkasin.
Viikonloppuna leikkasin myös siperianhernepensasaidan, omenapuiden vesiversot ja luumupuiden ja päärynäpuiden venyneet latvat. Ja kattos vaan, jänistuhojakin löytyi! Olen syksyllä suojannut vain nuoret puut ja vanhat ovat saaneet pärjätä omillaan. Tässä on kuva vanhan omenapuun alaoksalta -hyvin näyttää maistuneen! Huvittava tuo kiehkura. Oikein on kourutaltalla nykerretty puun kuorta 😀
Kotitarvemetsuri 