Elämässä on asioita, jotka ovat väliaikaisia, ja on asioita, jotka ovat ikuisia. Vaan kävipä niin, että lyhyen ajan sisällä törmäsin omituisiin ”hylätyn kiven” ja ”vanhentuneen veden” käsitteisiin.
On erilaisia kivikasoja. Yhdessä on harmaita noppakiviä ja toisessa on punertavia reunuskiviä. On muitakin kivikasoja, ja kaikissa kasoissa kivet ovat keskenään samanlaisia. Sitten on hylättyjen kivien kasa. Mihinkään kelpaamattomia kiviä.
Kaupassa on hyllymetreittäin vettä pulloissa. On ranskalaista ja suomalaista vettä. Poreilevaa ja poreilematonta. Halpaa bulkkivettä ja kallista brändivettä. Tarjouksessa vettä, jonka parasta ennen -päiväys on parin päivän päässä. Varaston puolella on myyntikelvotonta vanhentunutta vettä.
Kirjoitan tätä postausta vuoden 2013 viimeisen päivän viimeisellä tunnilla. Vanha vuosi loppuu ja uusi alkaa. Aika on tuoretavaraa, se vanhenee nopeasti. Vaikka päivää ei käyttäisi mihinkään, se menee silti. Aikaa ei voi säilöä. Vähän käytetty elämä ei ole kaksin käsin elettyä hehkeämpi.
Mietin tässä aikakäsityksemme käsitteiden äärellä, että miten kukaan voi määritellä veden iän? Vesi kiertää lävitsemme ja sitten kun me olemme kuolleet, niin vesi kiertää niissä, jotka elävät, ikuisesti ja vääjäämättömästi. Ikuisella matkalla oleva vesi on seisahtunut hetkeksi päivättyyn pulloon, mutta on valmis jatkamaan matkaa koska vain. Höyrynä ja jäänä, maan pinnalla ja syvyyksissä. Veden parasta ennen -päiväys on todella omituinen käsite.
Ja sitten se kiven hylkääminen. Kivi, joka on vuosimiljoonien saatossa puristunut, kulkeutunut ja hioutunut, voidaan hylätä kelvottomana. Täytyy muistaa, että kivi itsessään ei voi olla kelvoton vaan se voi korkeintaan olla kelvoton tässä hetkellä jollekin ihmiselle.
Mutta entä me ihmiset. Haluaisin ajatella, että me olemme itsenämme täydellisiä, ehyitä ja vertaamattomia. Ihmistäkään ei tule kilpailuttaa tai parasta ennen -leimata. Ihmisyys on käsityskykymme rajoissa ikuinen ja me saamme vuorollamme kantaa maailmassa olon soihtua hetken.
Toivon kaikille, itsellenikin, mielenrauhaa uudelle vuodelle 2014. Toivon, että pystymme kukin olemaan levossa ikämme ja elämänvaiheemme kanssa. Toivon, että pystymme pitämään oman arvomme määrittelyn omissa käsissämme ja näkemään kauneutta ja arvoa itsessämme vaikka muut eivät näkisikään. Vaikka en sopisi mihinkään tasalaatuiseen kasaan, olen silti ihan todella jees kivi. Murikka Jumalan armosta.
Kotitarvemetsuri 